Laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista (980/2012) määrää, että hyvinvointialueen on laadittava suunnitelma toimenpiteistään ikääntyneen väestön hyvinvoinnin, terveyden, toimintakyvyn ja itsenäisen suoriutumisen tukemiseksi sekä iäkkäiden henkilöiden tarvitsemien palvelujen ja omaishoidon järjestämiseksi ja kehittämiseksi. Tilastollisesti Suomessa ikääntyneiksi luokitellaan 65 vuotta täyttäneet henkilöt. Luokittelu perustuu siihen, että 65 vuotta on yleinen eläkeikä.

Ikäystävällinen Etelä-Karjala -kärkiohjelma vastaa osaltaan edellä mainitun lakisääteisen suunnitelman siitä osasta, joka keskittyy ikääntyneen väestön hyvinvoinnin, terveyden, toimintakyvyn ja turvallisuuden edistämiseen. Palvelujen nykytilanteen kuvaus sekä palvelujen riittävyyteen, laatuun sekä kehittämiseen liittyvät suunnitelmat sisältyvät puolestaan Etelä-Karjalan hyvinvointialueen ikääntyneiden palvelujen strategiseen suunnitelmaan, joka on vahvistettu hyvinvointialueen hallituksessa toukokuussa 2025, ja joka ohjaa ikäihmisten palvelujen kehittämistä ja toteuttamista valtuustokaudella 2025–2029. Ikäystävällinen Etelä-Karjala -kärkiohjelmassa on pyritty huomioimaan Kansallinen ikäohjelma 2030 sekä Laatusuositus hyvän ikääntymisen turvaamiseksi.

Ikääntyneiden terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen on Etelä-Karjalassa erityisen tärkeää alueen väestörakenteen ja tulevien demografisten muutosten vuoksi. Alueella on jo nyt poikkeuksellisen suuri ikääntyneiden osuus: 75 vuotta täyttäneiden määrä on maan kolmanneksi suurin ja 85 vuotta täyttäneiden toiseksi suurin. Tämä tarkoittaa, että suuri osa väestöstä kuuluu ikäryhmään, jolla on usein lisääntyvä tarve terveydenhuollon ja hyvinvoinnin tukipalveluille.

Merkittävä osa, lähes 94 %, yli 75-vuotiaista asuu kotona (THL 2025l). Tämä korostaa kotona asumisen tukemisen merkitystä – tarvitaan riittäviä kotiin vietäviä palveluja, kuten kotihoitoa, kotisairaanhoitoa ja arkea helpottavia teknologisia ratkaisuja. Kotona asuminen tukee ikääntyneiden itsenäisyyttä ja elämänlaatua, mutta edellyttää myös turvallisuuden, toimintakyvyn ja sosiaalisen osallisuuden vahvistamista.

---

---

Väestöennusteet osoittavat, että ikääntyneiden määrä kasvaa merkittävästi tulevina vuosikymmeninä. Vuoteen 2045 mennessä yli 75-vuotiaiden osuus väestöstä nousee nykyisestä 14,7 prosentista yli 19 prosenttiin, mikä tarkoittaa lähes 4000 henkilön lisäystä tässä ikäryhmässä. Tämä kehitys lisää painetta sosiaali- ja terveyspalveluille ja vaatii ennakoivia toimenpiteitä, jotta palvelujärjestelmä pystyy vastaamaan kasvavaan tarpeeseen.

Ikääntyneiden hyvinvoinnin edistäminen ei ole vain palvelujen järjestämistä, vaan myös mahdollisuus vahvistaa yhteisöllisyyttä ja alueen elinvoimaa. Hyvinvoivat ikääntyneet voivat osallistua aktiivisesti yhteiskuntaan, toimia vapaaehtoisina ja tukea sukupolvien välistä vuorovaikutusta.

Ikäystävällinen-kärkiohjelman keskiössä on maakunnan ikäystävällisyyden edistäminen. Ikäystävällisyys tarkoittaa ympäristön, palvelujen ja yhteisöjen kehittämistä siten, että ne tukevat ikääntyneiden hyvinvointia, osallisuutta ja itsenäistä elämää. Tavoitteena on luoda turvallinen, esteetön ja osallistava arki, jossa ikääntyneet voivat elää aktiivisesti ja merkityksellisesti. Tämä edellyttää saavutettavia palveluja, yhteisöllisyyden vahvistamista, digitaalista tukea sekä fyysisen ja sosiaalisen ympäristön suunnittelua kaikenikäisille sopivaksi.  Kun ympäristö ja palvelut suunnitellaan ikäystävällisesti, ne ovat usein turvallisempia, saavutettavampia ja toimivampia kaikille ihmisille, iästä riippumatta.

Ikäystävällinen Etelä-Karjala -kärkiohjelman konkreettisina tavoitteina on ehkäistä ikääntyneiden kaatumisia, tukea ikääntyneiden terveellistä ja riittävää ravitsemusta, sekä vähentää ikääntyneiden yksinäisyyden kokemusta. Tavoitteet perustuvat sekä tilastotietoon että alueen toimijoilta kerättyyn kokemustietoon Etelä-Karjalan ikääntyneen väestön hyvinvoinnista.

Kaatumiset yleistyvät ikääntyessä: joka kolmas yli 65-vuotias ja joka toinen yli 80-vuotias kaatuu vähintään kerran vuodessa. Kaatumiset voivat aiheuttaa hankalia vammoja, esimerkiksi lonkkamurtumia, heikentää toimintakykyä sekä alentaa elämänlaatua. Myös jo pelko kaatumisesta saattaa hankaloittaa päivittäisistä toiminnoista suoriutumista ja vähentää sosiaalista kanssakäymistä, sekä heikentää itsenäisen elämän edellytyksiä. Kaatumispelosta syntyykin helposti toimintakykyä heikentävä ja kaatumisvaaraa lisäävä noidankehä.

Etelä-Karjalassa 65 vuotta täyttäneillä on selvästi enemmän kaatumisiin ja putoamisiin liittyviä hoitojaksoja kuin Suomessa keskimäärin (kuva 11). Vaikka hoitojaksojen määrä on viime vuosina vähentynyt, ollaan vielä kaukana Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) asettamasta tavoitetasosta (230 hoitojaksoa). Ikääntyneillä naisilla hoitojaksoja on selvästi enemmän kuin miehillä. Lonkkamurtumia tapahtuu Etelä-Karjalan 65 vuotta täyttäneille suunnilleen yhtä paljon kuin koko maassa – vuonna 2024 lonkkamurtuman sai 0,7 % ikäluokasta. THL on asettanut tavoitteeksi korkeintaan 0,4 %, ja miesten kohdalla Etelä-Karjalassa ollaan melko lähellä tätä tavoitetta. Naisille lonkkamurtumia tapahtuu kuitenkin huomattavasti enemmän – 0,9 %:lle ikäluokasta vuonna 2024. (THL 2025g, h)

Kuva 11. Kaatumisiin ja putoamisiin liittyvät hoitojaksot 65 vuotta täyttäneillä vuosina 2016–2024 (THL 2025h).

Kaatumisia voidaan ehkäistä tehokkaasti, kun puututaan keskeisiin kaatumisen riskitekijöihin. Riskitekijät voivat liittyä sekä ikääntyneen ominaisuuksiin kuten liikkumiskykyyn ja sairauksiin että ulkoisiin, ympäristöön liittyviin tekijöihin, kuten kävelypintoihin tai valaistukseen. (UKK-instituutti) Etelä-Karjalassa on jo usean vuoden ajan ollut käytössä kaatumisen ehkäisyn toimintamalli, jonka mukaista työtä kehitetään edelleen.

Hyvä ravitsemus on tärkeä osa ikääntyneiden hyvinvointia. Se auttaa ehkäisemään sairauksia, nopeuttaa toipumista ja tukee kotona asumista sekä parantaa vireyttä ja elämänlaatua – ja ehkäisee myös kaatumisia. Ikääntyneiden ravitsemus voi heikentyä monien toisiinsa kytkeytyvien tekijöiden vuoksi. Fyysiset muutokset, kuten lihasmassan väheneminen ja sairauksien lisääntyminen, vaikuttavat ruokailuun ja ravintoaineiden tarpeeseen. Vaikka energiantarve pienenee iän myötä, ravintoaineiden – erityisesti proteiinin ja D-vitamiinin – tarve säilyy tai jopa kasvaa. Samalla monet sairaudet ja lääkitykset voivat heikentää ruokahalua, ruoansulatusta tai ravintoaineiden imeytymistä.

Psyykkiset ja sosiaaliset tekijät, kuten masennus, yksinäisyys ja muistisairaudet, voivat vähentää kiinnostusta ruokaan tai johtaa siihen, että ruokailu unohtuu. Myös fyysiset rajoitteet, kuten huono hampaiden kunto tai nielemisvaikeudet, voivat vaikeuttaa syömistä. Taloudelliset haasteet ja palvelujen puute voivat rajoittaa mahdollisuuksia hankkia laadukasta ja monipuolista ruokaa, erityisesti kotona asuvilla ikääntyneillä.

Heikentynyt ravitsemus voi johtaa toimintakyvyn laskuun ja lisätä sairastuvuutta, jolloin syntyy kierre, jossa ravitsemuksen heikkeneminen entisestään vaikeuttaa arjessa selviytymistä. Siksi ikääntyneiden ravitsemuksen tukeminen on keskeinen osa hyvinvoinnin ja toimintakyvyn ylläpitämistä. (Schwab 2023)

Alkoholi on ikääntyneille erityisen haitallista. Se voi lisätä kaatumisriskiä, häiritä verensokerin tasapainoa ja vaikuttaa lääkkeiden tehoon – joko hidastaen tai nopeuttaen niiden vaikutusta. Ikääntymisen myötä elimistön nestepitoisuus vähenee ja aineenvaihdunta hidastuu, mikä voimistaa alkoholin vaikutuksia. Etelä-Karjalassa alkoholia todennäköisesti liikaa käyttävien ikääntyneiden määrä on kasvanut. Erityisesti miehillä liikakäyttö on yleistä: yli 65-vuotiaista alkoholia käyttävistä miehistä 60 %:lla ylittyy riskikäytön raja. 75 vuotta täyttäneistä miehistä vastaava osuus on noin 38 %. Naisilla luvut ovat pienempiä (21 % ja 12 %), mutta myös kasvussa. (THL 2025g)

Ikääntyneet voivat kokea yksinäisyyttä muita useammin. Syinä voivat olla läheisten menetys, toimintakyvyn heikkeneminen, sosiaalisten verkostojen kaventuminen ja digitaalisesta maailmasta syrjäytyminen. Yksin asuminen, erityisesti harvaan asutuilla alueilla, voi lisätä yksinäisyyden kokemusta, jos lähellä ei ole yhteisöä tai palveluja. Yksinäisyyden taustatekijät voivat olla hyvin erilaisia eri ihmisillä ja niiden tunnistaminen on tärkeää, jotta tukitoimet voidaan kohdentaa oikein.

Yksinäisyys ei aina näy ulospäin, mutta sillä voi olla merkittävä vaikutus ikääntyneen hyvinvointiin. Yksinäisyys lisää riskiä masennukseen, muistiongelmiin ja fyysisiin sairauksiin, kuten sydän- ja verisuonitauteihin. Se voi heikentää toimintakykyä, vähentää liikkumista ja lisätä avun tarvetta. Pitkittyessään yksinäisyys heikentää elämänlaatua ja voi johtaa lisääntyneeseen sosiaali- ja terveyspalvelujen käyttöön. (Pitkälä ja Routasalo 2012) Tutkimusten mukaan yksinäisyys on yhteydessä myös ennenaikaiseen kuolemaan. Sen vaikutus kuolleisuuteen on lähes yhtä suuri kuin tupakoinnin ja suurempi kuin lihavuuden tai huonon fyysisen kunnon. (Ruuskanen 2011)

Terve Suomi -tutkimuksen mukaan noin 11 % Etelä-Karjalan 65 vuotta täyttäneistä tuntee itsensä yksinäiseksi melko usein tai jatkuvasti. Osuus on samansuuruinen myös 75 vuotta täyttäneillä. Lisäksi noin 8–9 %:lla ikääntyneistä on erittäin heikko osallisuuden kokemus. (THL 2025g) Yksinäisyyden kokemukset eivät kuitenkaan rajoitu vain ikääntyneisiin – ne ovat jopa yleisempiä Etelä-Karjalan työikäisessä väestössä. Noin 17 % työikäisistä kertoo tuntevansa itsensä yksinäiseksi melko usein tai jatkuvasti, ja yksinäisyyden kokemukset ovat lisääntyneet viime vuosina. (THL 2025s) Työikäisten yksinäisyyden tunnistaminen ja siihen puuttuminen ajoissa voi ehkäistä myöhempiä ongelmia, kuten työkyvyttömyyttä tai sosiaalista eristäytymistä ikääntyessä. Yhteisöllisyyden vahvistaminen, matalan kynnyksen kohtaamispaikat ja sosiaalinen tuki ovat keskeisiä yksinäisyyden ehkäisyssä.