Jo Eksotenkin aikana talousjohtajana toiminut Liisa Mänttäri on kulkenut pitkän tien hyvinvointialueen talouden vartijaksi julkisen sosiaali- ja terveyspuolen työtehtävien kautta.

Liisan taustalta löytyy monipuolista talousosaamista kyllä hieman yllättäen myös metsäteollisuuden puolelta peräti 17 vuoden ajalta. Kaukopään tehtailta saadun työkokemuksen myötä hän oli mm. perustamassa Kotkaan talouspalvelukeskusta. Ja ennen Eksoten aikaa hän oli Lappeenrannan kaupungilla sosiaali- ja terveystoimen talouspäällikkönä. Koulutukseltaan Liisa on diplomi-insinööri ja kauppatieteiden maisteri tuotantotalouden puolelta.

Kerrotko Liisa millaista työtä hyvinvointialueen talousjohtaja tekee?

–Tätä nykyä työ on pitkälti talouden raamien ja ministeriöiden suunnitelmien auki kirjoittamista ja niiden esiintuontia hyvinvointialueelle käytäntöön. Talouden haasteita lähestytään monista eri näkökulmista. Toisaalta osa työstä on joka vuosi toistuvaa, talousarvioiden tekoa ja raportointia. Ja paljon on talouden kehittämistyötä: viedään prosesseja eteenpäin, etsitään tasapainotuskohtia ja missä asioissa voitaisiin tuoda taloustiedolla tai muulla tiedolla lisäarvoa.

–Talous on lähellä sydäntäni ja pidän ihan kaikista työtehtävistäni. Suunnitelmallisuuden ja suunnitelmien kautta saadaan talous raameihin, joilla pärjätään, kertoo Liisa.

Mutta mikä sitten talouden kannalta muuttui, kun Eksotesta tuli pelastustoimen kanssa Etelä-Karjalan hyvinvointialue?

–Valtion kanssa neuvottelu on hyvin erilaista. Kuntien kanssa oltiin yhdessä saman asian ääressä ja voitiin yhdessä miettiä, mitkä ratkaisut toimisivat juuri eteläkarjalaisten parhaaksi. Nyt olemme sidottuja valtion tekemiin ratkaisuihin, ja ratkaisut voivat muuttua hyvinkin nopeasti. Epävarmuuden kanssa eläminen on tätä päivää ja talouden suunnittelu on vaikeutunut, summaa Liisa.

–Nyt raamit ja reunaehdot tulevat valtiolta ja lainsäädännöstä. Niissä ei ole neuvotteluvaraa.

Hyvinvointialueiden rahoitus perustuu pääosin valtion yleiskatteiseen laskennalliseen rahoitukseen. Alueet päättävät itsehallintonsa nojalla rahoituksen käytöstä ja kohdentamisesta. Rahoituksen taso kohdennetaan alueille laskennallisten kriteereiden perusteella ja tarkistetaan vuosittain. Hyvinvointialueella on oikeus lisärahoitukseen, jos asukkaiden lakisääteiset perusoikeudet sosiaali- ja terveydenhuollon tai pelastustoimen palveluiden osalta vaarantuvat.

Valtionvarainministeriön sivuilta löytyy kiinnostuneille enemmän tietoa hyvinvointialueen rahoituksesta.

Liisa toteaa vielä, että ns. juustohöylä-menetelmällä pikkuisen nipistämällä sieltä täältä ei taloutta saada kuntoon: –Haastaisinkin jokaisen hyvinvointialueen henkilöstöstä miettimään asiakasprosesseja ja miten hukkaa voidaan poistaa. Tätä voimme miettiä ihan samaan tapaan kuin yksityiselämässäkin teemme, tekisimmekö jonkin asian samoin, jos kyseessä olisivat omat rahamme, mikä olisi järkevä toimintatapa. Tai miten voisimme uudistaa tai millaisia kehittämistoimia tehdä ja ovatko asiat kunnossa kokonaistehokkuuden kannalta.

–Suomessa pelastustoimen sekä sosiaali- ja terveydenhoidon palvelun tuotannosta huolehditaan kyllä, mutta tämä tulee tarkoittamaan muutoksia lainsäädännöllisesti. Ylipäätään tulee löytää ratkaisut mistä mahdollisesti luovutaan kustannusten kasvun hillitsemiseksi ja miten tämä saadaan aikaiseksi. Ratkaisuja on pakko tehdä, kaikkea ei voi saada ja lisäksi koko ajan lisätä palveluita, toteaa Liisa.

Jos päivä on täynnä numeroita ja lainsäädäntöä, niin miten niistä pääsee vapaa-ajalla eroon?

–Joutsenossa on erinomaiset mahdollisuudet harrastaa frisbeegolfia ja suunnistusta. Lisäksi pidän kuntoa yllä CrossFit-harjoittelulla, paljastaa Liisa hymyillen harrastuksistaan.

Kiitos Liisa haastattelusta ja aurinkoista kesää!